Nykyisen Sastamalan kaupungin alueella olevista seurakunnista Karkku on vanhin. Se syntyi
Suur-Sastamalan keskuskirkoksi jo 1200-luvun alkupuolella. Sastamalan katsotaan hallinnoineen koko Ylä-Satakuntaa. Karkku ja Kokemäki olivat keskuskirkkoja ja ne vihittiin Neitsyt Marian kirkoiksi, ja rakennettiin turvallisesti Kokemäenjoen vesistön saariin. Varhaisimmat todisteet kirkollisesta toiminnasta ovat erilliset kirkolliset (Suomessa tehdyt) messunuotit 900-luvulta alkaen. Pyhäinkuvat, hautakivet ja uhrirahat 1300-luvulta alkaen. Karkun hautakivi on vuodelta 1304 ja kasteallas samalta ajalta. Papistoa Karkusta tunnetaan 1300-luvun puolivälistä asti.
Tyrvään vanha kirkko (Pyhän Olavin kirkko) oli Karkun kappeli. Vuonna 1520 se sai ensimmäisen kirkkoherransa ja varmuudella itsenäistyi omaksi seurakunnaksi. Kirkontilit (1469-1524) eivät sitä vielä kerro, eivätkä kivikirkon rakentamistakaan.
Tyrvään ja Karkun kivikirkkojen rakentamis-ajankohdista on erilaisia tulkintoja. Professori Piilosen mukaan Tyrvään Pyhän Olavin kivikirkon paikka vihittiin piispa Särkilahden aikana (1499) ja kirkko valmistui Laurin päivänä 1516.
Kirkkojen sijainti, ulkonäkö ja ominaispiirteet kertovat vielä nytkin niiden historiallisesta merkityksestä. Vesiteiden yhteydessä ollessaan ne palvelivat hyvin laajaa aluetta ja erityisesti niiden ympärille syntyneitä seurakuntia: Karkkua ja Tyrväätä.
Karkun alueen - nykyisen kappeliseurakunnan - Sastamalan keskiaikaisen kirkon perusteellinen tutkimus, entisöiminen ja uudelleen vihkiminen suoritettiin 1960-luvulla . Sen uusittu puulattia mätäni kuitenkin nopeasti ja korvaattiin nykyisellä maalattialla. Vanha puinen kellotapuli vuodelta 1772. Karkun nykyinen seurakuntakirkko valmistui 1913. Sastamalan kirkko hautausmaineen saanut toimia Karkun seurakunnan kesäkirkkona ja nykyään erityisesti konserttikirkkona.-
Tyrvään Pyhän Olavin kirkko sai olla 1700-luvun asussaan Suomen kaunein keskiaikainen kirkko kauneimmalla mahdollisella paikalla vuoteen 1997. Silloin se tuhopoltettiin. Uutteran talkoohengen avulla Pyhä Olavi nousi uudelleen tuhkasta ja vihittiin seurakunnan käyttöön vuonna 2003.