Sastamalan keskiaikainen kivikirkko oli "huojunut ja heilunut" 1800-luvulla siinä määrin, että uuden kirkon paikkaa etsittiin melkein 100 vuotta. Kapteeni Alfons Ekholm ratkaisi riidan ja lahjoitti tontin Äijäristä, Riippilänjärven rannalta , omistamansa Kosken kartanon länsipuolelta. Pohjoispuolella järven takana loisti aamuauringossa Järventaka. Se oli ollut Karkun pappien omistuksessa toista sataa vuotta, Wegeliuksilla samoin toistasataa vuotta. Kasvitieteen professori Hjalmar Hjeltin tornihuvila "Linnais" oli naapurina.
Siihen tehtiin kivestä uusklassisen kirkkotaiteen helmi - Karkun kirkko.
Arkkitehti Oiva Kallion upein työ. Ulkoa kiven karu - sisältä ihana, pienen seurakunnan todellinen kotikirkko.
Meurmannien suvun lahjoittama krusifiksi alttarip�yd�n yl�puolella - urkujen alla. Veistoksen on tehnyt Ateneumin veistonopettaja, It�valtalaissyntyinen Josef Johann Friedl.
Tynnyrimäinen kaariholvaus ja ikkunat katossa tuovat kirkkoon valoa, tilaa ja upean akustiikan. Kuva on otettu ylhäältä takaparvelta. Se on hyvä suurkuoron paikka.
Kangasalan urkutehtaan 10-12��nikertaiset urut vuodelta 1913. Dispositio ja ensikonsertti kirkon vihkij�isiss� olivat Oskari Merikannon k�siss�. T�llainen romanttinen 8-jalkaisten pillien pehme� sointi on jo harvinaista kuultavaa Suomessa. Suoniemi sai vastaavat 12-��nikertaiset urut jo 1903. Se oli silloin Karkun kappeli. (itsen�inen vuodesta 1908)