Sastamalankkojatapuli_vuorelta_p3.jpg

Sastamalan keskiaikainen Pyhän Marian kirkko - tiekirkko

Sastamalan Pyhän Marian kirkko Rautaveden rannalla on yksi Sastamalan kirkkovaelluksen kohteista. Sivun pääkuvassa näkyy kuinka lähellä ovat Tyrvään kirkko ja Vammala. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko on piilossa metsikön suojassa, mutta lähellä kaupunkia, vain neljän kilometrin päässä Sastamalan keskiaikaisesta (Pyhän Marian) kivikirkosta.

Vaimo Sastamalasta huusi apua Pyhän Henrikin nimessä

Jo 1300/1200-luvulta on Sastamalasta tieto vaimosta, joka huusi apua Jumalalta Pyhän Henrikin nimeen useita vuosia kestäneeseen heikkouteen ja veren vuotoon. Hän lupasi myös almunsa seurakunnalle. Apu tuli välittömästi. Tämä Henrik- ihme kuuluu osana keskiaikaiseen messuun vielä 1400-luvulla ja se on säilynyt meidän päiviimme asti.

Hautakivi vuodelta 1304

Jokainen matkaaja voi käydä omin silmin toteamassa selkeät vuosilukumerkinnät Sastamalan vanhimmasta hautakivestä. Arvoituksellinen henkilötunnus siinä on: Jeesuksen Kristuksen risti ja sen alla W. Aateliset eivät saaneet käyttää vaakunoitaan Kristuksen ristin rinnalla. Maallikot käyttivät usein Jeesuksen monogrammia IHS. Haudatun henkilö jäänee arvoitukseksi, mutta ehkä se on kuulunut jollekin pappismunkille, joka on tullut pyhään tehtävään tänne Satakunnan maille.
Seurakuntamme juhlisti tätä Suomessa ainutlaatuista kiveä kunnianosoituksin ja esitelmin sen täyttäessä täydet 700 vuotta.
Täsmälleen samantapainen ja kokoinen kivi on Turun Maarian kirkossa. Sen vuosilukumerkintä on hämärtynyt, mutta on todettu jo aikoja sitten hieman vanhemmaksi. Todennäköisesti 1290.

Kastemalja 1200-1300-lukujen vaihteesta

Karkun kirkon vanha kastemalja on Suomen kastemaljojen aatelia. Se kuuluu siihen muutaman maljan ryhmään, joka on arvioitu tehdyn 1200-luvun hengessä. Valmistusmaa Suomi. Maljaosa on useista mennyt rikki tai kadonnut kokonaan. Jalka on kestänyt paremmin. Karkun kirkon kastemalja on täysin ehjä ja koristelematon. Jalka on hieman korkeampi kuin muissa vastaavissa.
Esimerkiksi Hollolan ja Turun Maarian kirkkojen maljat ovat keskenään lähes identtiset. Niissä on sama kolmiapilamainen koristelu. Muuten ne ovat hyvin samanlaisia kuin Karkun malja.
Tähän Karkun ihmeeseen on syytä suhtautua suurella kunnioituksella. Siinä on kastettu lapsia ja aikuisia lähes koko kristillisen kirkollisesti järjestetyn toiminnan ajan.
1890-luvun vihkonen kertoo:”Puuarkun vieressä taasen on kivijalustalla seisova kivimalja, jonka diameteri on noin kyynärän pituinen. Siinä sitä piti munkkien, sen mukaan kuin kansantaru tietää kertoa, kastaneen pieniä lapsukaisia, jonka mukaan maljaa sanotaankin ”lasten maljaksi” ”
Sastamalan kirkko

Sastamalan kirkko ja kirkkomaa on rakennettu parhaalle mahdolliselle liikennepaikalle. Siitä hallittiin kymmeniä kilometrejä Rauta- ja Kulovettä ja jopa vuosia kestäneitä matkoja itään ja pohjoiseen.

Pyhäinkuvat olivat täydellisenä sarjana jo 1400-luvulla

Sastamalan äitikirkko on ollut loistossaan 1300- 1400-luvuilla. Sen pyhäinkuvakokoelma on harvinaisen runsas ja monipuolinen. Neljä veistosta on jo 1200-luvulta. Kaikenkaikkiaan näitä pyhäinkuvia eli puisia pienoisveistoksia on säilynyt 16 kpl. Osa niistä on rikkoutunut ilmeisesti jo 1500-luvulla kun ne "juuri ja juuri saatiin pelastetuksi kirkon palossa" toukokuussa 1568.
Sastamalan kirkon pyhäinkuvista on valittu "Ristin ja Olavin kansaa"-näyttelyihin ja siten myös juhlakirjaan seuraavat: Neitsyt Maria, Apostoli Johannes, Sastamalan Krusifiksi, Pyhä Laurentius, Pyhä Mikael, Johannes Kastaja, Joosef (Joosef Arimatialainen tai Jeesuksen veli, kipa päässä). Muita ovat Apostoli (Pietari ?), Pyhä Yrjö, Anna Kolmantena, Pyhä Birgitta. (osa veistoksista on vahingoittunut ja niistä puuttuu osia.
Aivan erityisesti kannattaa huomioida Sastamalan kolme Kristus-veistosta. Ne ovat 1200- 1400-luvuilta. Kärsivä, ristiinnaulittu Kristus - triumfiristi - on näistä suurin ja nuorin. Se on ollut tämän pääkirkon krusifiksina alttarin edessä. 'Smärtomannen' eller 'Misericordiemannen' kuvaa Kristuksen ruumista ristinkuoleman ja ylösnousemuksen välillä. Siihen liitetään usein mukaan "Isä-Jumala", enkeleitä, äiti-Maria ja muita pyhiä.
Pienin Kristus-veistos on ilmeisesti myös vanhin.
Tässä maljassa kastevesi jäähtyi - mutta siitä taisi tulla se satakuntalainen sisu !

Kastemalja on 1200-1300-lukujen vaihteesta.

Alttaritaulu 1749 Johan Lundvig ja plso Magdalena Möller

Akatemian vouti, joka asui Karkun Huidalla, oli todellinen kirkon tukija. Hän osti kirkon kellon ja kattokruunun ja ehtoollisastioita ym, sekä upean alttaritaulun. Sen maalasi Joonas Bergman.
"Alttarin yläpuolella on taulu kahdessa osassa. Ylempi osa taulusta esittää Kristusta ristillä ja on sen yläpuolella kirjoitus: ”Sinun Kristis ja Cuolemas tähden auta Meitä Laupias Herra Jumala.” Alemmassa osassa taasen esitetään sitä tapausta kun Kristus asettaa Ehtoollisen ja on senkin alapuolella ollut alkuaan kirjoitus: ”Kuningaallisen Academian Foudi Salos arvos pidettävä Johan Lundvijk ja hänen Puolisons Cunnia sucuinen Magdalena Möller, ovat nämät Altari Taulut Jumalalle cunniaxi ja Karkun Emäkirkon caunistuxexi omalla Rahallans ostanet Vuonna 1749.”
Tuo kirjoitus on kuitenkin 1866 kirkon korjauksessa työskennelleen rakennusmestarin hienouden sekä kauneudenaistin kautta joutunut teille tietymättömille, niin että ainoastaan vähäinen osa tuosta kirjoituksesta löytyy eräässä kirkon nurkassa. " (Satakunnan kirkkoja esittelevä vihkonen s. 78 vuodelta 1894)
Vanha votiivitaulutyyppi puhuttelee yhä

Sastamalan kirkon alttaritaulu, jonka maalasi Jonas Bergman 1749. Työ on lähes identtinen Kustavin kirkon alttaritaulun kanssa. Samoin Askaisten kirkon alttaritaulu, josta tekstilainaus: "Askaisten alttaritaulu 1749, Vanha alttaritaulu (kuva 22), kaksiosainen, kanjkaalle tehty öljymaalaus. Signeeraus: ”Jonas Bergman Pinxit 1749.” Alaosan aiheena ehtoollisen asettaminen, yläosassa ristiinnaulittu Marian ja Johanneksen välissä, taustana Jerusalem. Siniseksi marmoroitu kehys, sisäraunassa kullattu lista. Koko 265x134 cm. Eversti Klaus Fleming (Louhisaaren omistaja vv,1738-66) lahjoittanut (kal.)." Valitettavasti tämä Askaisten taulu on nykyisin kirkon sakaristossa.(UV)

Sastamalan kirkon unelma-akustiikka

Sastamalan kirkon akustinen lähes täydellisyys syntyy kirkon mittasuhteista:36x18x9m. Ääni kulkee siis kaksinkertaisen matkan palaamalla heijastuspinnasta takaisin. Tässä tulee avuksi ihmisen aivojen ominaisuus kuulla yhtenä napsauksena juuri tältä etäisyydeltä palaava ääniefekti. Jos matka olisi pidempi, kuulisimme efektin kaikuvastauksena eli kahtena.
Toinen korvaamaton ominaisuus on puinen koko salin mittainen puolipyöreä katto, joka laskee sinne seinistä ja päädystä kaikupohjan saaneen musiikin tasaisesti kuulijankunnan ylle. Matalimmat bassot kertautuvat kaksinkertaisesta takaseinän hirsikerrasta.
Kolmas ominaisuus on heijastuvia kaikuja sammuttava maalattia. Se on samanarvoinen pehmentäjä kuin täysi salillinen yleisöä.

Ihmisäänen keskimääräinen värähtelytaajuus on noin 200-400 Hz. Tämän värähtelyn yläsävelet puhtaassa soinnissa ovat vahvimmillaan kvinteissä, oktaaveissa ja kvarteissa. Tällaiset äänet soivat aallon pituuksina ( noin 200Hz = 1,7 metriä _ 400Hz = 0,85 metriä ). Keskiaikaiset soittimet on rakennettu tällaista luonnollista akustiikkaa varten. Näin äänen voimakkuuskaan ei voi muuttaa akustista tasapainoa. Sekä hiljainen että voimakas laulu ja soitto soivat yhtä hyvin ja yläsävelistö toistuu tasaisesti jakautuen. Tätä harmoniaa ei pilaa sivulaivojen, pilarien ja eri kokoisten pyörökattojen synnyttämät kaikumatkojen viiveet. Kaikki äänet tekevät yhtäpitkän matkan kohtisuoraan säteillen jokaisen kuulijan ja muusikon elettäväksi. Tässä salissa esiintyjä kuulee esittäessään miten hänen oma tuottamansa ääni soi ja miten kaikki soi yhteen. Siitä syntyy todellinen musiikkielämys ja esittämisen riemu. Ei siis ihme, että ammattimuusikot ovat alkaneet kutsua tätä Sastamalan soivaa tilaa käsitteellä "kirkkojen stradivarius".

Sastamalan seudun vanhimpien sukujen ja Pohjanmaan asuttajien muistokivi

Kirkkoveneiltä noustaan pohjoisen puolelta Sastamalan Pyhän Marian kirkkoon - ja pohjoisen puolella on myös muistokivi tämän seudun ensimmäisille kristityille ja Pohjan suuntaan lähteneille erä-asuttajille.
Kuollut - mutta voittaja-Kristus

'Smärtomannen' eller 'Misericordiemannen'. Yksi Sastamalan ihmeistä. Tämä puinen veistos kuvaa Kristusta ristinkuoleman ja ylösnousemisen välillä. Ahvenanmaalla Hammarlandin vastaava veistos on yhdessä Isä-Jumalan kanssa. Suurin yhtäläisyys löytyy Ruotsissa sijaitsevasta Täbyn kirkosta Närkessä. Molemmat noin v. 1450.

Hautakivi vuodelta 1304

Tämän hautakiven kuviot kertovat vuosiluvun lisäksi sen, että haudattu on ollut pappi. Merkkinä on kiveen hakattu risti. Häneen lisätään vielä tunnukseksi "W". Lieneekö se sukunimen alkukirjain? Kivi on fossiilista kalkkikiveä Gotlannista ja tuotettu sieltä valmiina kaiverruksineen.

Sastamalan kolme Kristus-veistosta

Sastamalan Pyhän Marian kirkon kolme Kristus-veistosta. Oikealla kuollut Kristus "'Smärtomannen' eller 'Misericordiemannen' 1400-luvun alkupuoiskolta. Vasemmalla vanhin "Krusifiksi. Keskellä myöhäisin "Kärsivä, runneltu Kristus" on 1400-luvun loppupuolelta.

Sastamalan Pyhän Marian kirkko sai uuden kynttiläkruunun

LC Karkku luovuttu juhlallisin menoin Sastamalan keskiaikaiseen kivikirkkoon uuden - tyyliin sopivan - kynttiläkruunun. Edellisen kruununsa kirkko sai Karkun Lions`lta vuonna 2001. Lahjoitus osoittaa taas kerran sen, että Karkun Lions on uskollinen seutukuntamme yhteiselle ylpeyden aiheelle - Sastamalan kirkolle.