Kukkaloistoa Harsulla
Varhain keväällä se alkaa. Ensin ehtivät tuomipihlaja ja tuomi, sitten käenrieskat, kevätesikot, sinivuokot ja skilla. Kukkien loistoa riittää myöhäiseen syksyyn. Aina jossain joku avaa ihanan kukintonsa ja tuoksunsa ihmisten ja perhosten ihailtavaksi.
Olen kuvannut jo yli sata lajiketta yhden kesän ajalta.
Juhannus avasi kukkaloiston lähes jokapuolella Harsun pihapiiriä niityillä, puutarhassa ja pajamäen kumparekedolla.
Luhtaorvokki on vielä hengissä entisellä Harsun maalla, Hörssinnokassa. Se on nykyään suojeltu kasvupaikka.
Luhtaorvokki, Viola Uliginosa
Luhtaorvokki on rauhoitettu luonnonsuojelulailla. Se esiintyy nykyisen Harsun entisellä rantakaistaleella Rautaveteen pistävällä niemekkeellä. Se on juuri ja juuri hengissä.
Kukka on mielestäni koko Karkun taajaman nimikkokukka. Yksi Harsun postikorteista on omistettu isännälle ja emännälle ja Luhtaorvokille.
Kukka on mielestäni koko Karkun taajaman nimikkokukka. Yksi Harsun postikorteista on omistettu isännälle ja emännälle ja Luhtaorvokille.
Illakko, Hesperis Matronalis
Tullessamme kymmenen vuotta sitten Harsulle, oli Illakko tukehtunut miltei täysin jokapuolella rehottavaan ruohikkoon ja Seljapusikkoihin. Jostain välistä pilkahti Illakon iloinen silmä. Nyt se on kiittänyt jatkuvista myllerryksistä ja lampaitten ammattitaidolla hoitamasta jakelusta.
Illakko kukkii rehevässä maassa puronvarrella ja omenapuiden alla. Se on herkkä, miellyttävä ja kaunis kukkiessaa useissa väreissä valkoisesta tummaan violettiin.
Illakko sai kunnian postikortissa, jossa se kehystää koko Harsun päärakennusta. Ilmakuva.
Illakko kukkii rehevässä maassa puronvarrella ja omenapuiden alla. Se on herkkä, miellyttävä ja kaunis kukkiessaa useissa väreissä valkoisesta tummaan violettiin.
Illakko sai kunnian postikortissa, jossa se kehystää koko Harsun päärakennusta. Ilmakuva.
Pukinparta Tragopogon Pratensis
Puutarhassa on usein kaksi vaarallista tekijää: toinen on käsi, joka epäilee lähes kaikkea versoavaa rikkaruohoksi ja repäisee voimakkaan - erilaisen kasvin äkkiä juurineen maasta - niin ja se toinen on ruohonleikkuri, joka ei ymmärrä yhtään mitään. Meillä ei toiminut kumpikaan. Niinpä tämä herkkä ja loistelias Pukinparta pääsi avaamaan auringolle suloiset terälehtensä. Ja surukseni - aina kun olin kuvaamassa sitä - se sulki lehtensä kesken päivää jo iltapäivällä. Varsinkin jos aurinko meni pilveen.
Pukinparta on mukava. Herää aamulla auringonpaisteeseen - ja menee nukkumaan klo 13 jälkeen, paistoi tai ei.
