Pitkäperjantain vaellus

Meitä oli kymmenen vaeltajaa. Ensin heitti reppunsa Hyvän Paimenen majatalon portaille Simo(n). Hänen olemuksensa on roteva ja vaeltajana kokenut ja vahva. Sitten tuli Kale(vi)b. Hänkin tuli pihalle kuin vanha tuttu. Maria Magda(Leena) tuli läheistensä kanssa, tuttu hänkin. Urbanus oli omalta pihalta. Jobi, hänen veljensä tuli kaukaa. Kaksi nuorta naista halusivat kulkea omaan tahtiin - jo tuttua polkua. Matkalla mukaan tuli vielä pari kulkijaa järven toiselta puolelta... kukin tuli omasta tahdostaan, kutsumatta, käskemättä.

Meitä odotti hiljaiset tiet ja kirkot. Rukouskortit ja vesi ja leipä mukaan ja pitkäperjantain sumuinen mutta sateeton maisema otti kulkijansa.

Alttarilla oli tulipunaisia ruusuja. Lukupulpetilla aamumessun jäljiltä oli auki Jesajan kirja, jossa Kristus kuvataan runnelluksi, hyljätyksi, kaikkien hylkäämäksi... Siitä alkoi meidänkin pääsiäisemme kristuskuva rakentua.

Kuka meistä ei ymmärtäisi hiillosvalkean symboliikkaa pääsiäisenä. Kuka meistä ei ole Kristustaan kieltänyt.
Saimme nauttia hiilloksella kuumaa mehua. Partiolaiset palvelijoinaan - ainoastaan ylipapit ja fariseukset puuttuivat - kirkko kutsui meidät alttarin ääreen. Via Dolorosa soi - ja vanha virsi "Voi tuskassaan, nyt nähdä saan..."
Huomaamatta taas moni luki itsekseen kirkkovaelluksen nimikkokortin rukouksen - nyt Sastamalan kirkon viileydessä.

Arkisen maantietaivalluksen jälkeen hypähtelimme kevään liottamalla kirkkopihalla puoliksi palaneen vanhan kaariportin luo. Pyhiinvaeltajan unelma auki olevasta portista eli ja sai täyttymyksensä: Tie pyhään ja pyhimpään oli auki. Vanha Siionin Kannel laulatti meitä (SK193) näin. "Nään portin oi se auki on ... On portti auki kaikille .... Se viel´ on auki - kiiruhda..." "Oi armo autuaallisin, se auki ompi mullekin!"
Ja pyhä riemu valtasi meidät. Saimme kuulla, että Pyhän Olavin kirkko on "Voittajakuninkaan kirkko" ja se on "Kristuksen ylösnousemuskuvan kirkko" ja vielä - se on "Calvare - pääkallonpaikan kirkko". Siis Golgatan kuva pyhiinvaeltajan tiellä. Näitä julisti vanha Pyhä Olavinkirkko kuvin ja symboollein pääsiäisen sanomaa.

Emme vaeltaneet pyhimysten lailla. Emme pysähtyneet 14 stationilla. Emme laulaneet vaeltajan lauluja. Kuljimme vain. Ja kuitenkin kohtasimme Pyhän. Emme jääneet arkeen - emme menettäneet vuosituhantista juhlaa - vaan pysähdyimme kolme kertaa ja sanoimme hiljaa itseksemme sen mitä sydämemme halusi.

Se oli parvikaidesarjan saarna pääsiäisen tapahtumista. Kristuksen vaelluksesta kohti ristiä - Golgataa. Siinä oli myös kuva ylösnousevasta Kristuksesta Jeesuksesta. Hän on - muista sarjan kuvista poiketen - tässä kuvassa jo henkiolennon kaltainen. Todellinen voittaja, jolla liehuu kädessään voittoviiri. Virren 72 sanoma on juuri tällaisesta Kuninkaasta: " Nyt liehuu viiri kuninkaan ja loistaa ristin salaisuus. On Kristus kuollut. Kuollessaan hän voitti meille elämän."

Upi ja Maiju kävelivät kirkkoreitin pitkäperjantaina jo viime vuonna ja tänävuonna se toteutettiin jälleen.
Pullo vettä, reikäleipää ja pääsiäisen kunniaksi pari kananmunaa. Kävelysauvat kummallakin. Maijulla oli huomattavasti enemmän kävelytottumusta ja Upilla liian kireät kengät. Ei muuta kun iloiten matkaan. Askelia tuli Maijun laskuriin 31256.
Aikaa kului Harsulta Sastamalan kirkolle 2 h 15 min. Siellä vietimme aikaa 30 min.
Sastamalan kirkolta kävelimme Pyhälle Olaville 1 h 25 min. Siellä valokuvan ottoon meni 10 minuuttia.
Tyrvään pääkirkolla olimme klo 17.50.
Eli matkaan kului kaikkiaan 5 h, josta pysähdyksiin käytettiin 45 min.
Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että matkaan on varattava aikaa noin 6 h.
Kokemuksena se oli hieno ! Molemmilla oli huulilla ajatus: "Pitkäperjantai näin koettuna oli mieleenpainuva - jotenkin niin oikean tuntuinen ratkaisu elää juuri sitä päivää".