Raum ol ain Raum
Sain käydä syömässä eväitäni Pohjanoksan merimieskodissa. Ruokatunti venähti joskus kolmeenkin tuntiin kesken päivää. Toisinaan pyörähdin, siis polkupyörällä, Kollassa kotonani. Matkaa tuli vain 8km 256m kotorappusilta Lyseon portille. Ajoin aina pyörällä kouluun. Veljieni ja kavereitteni kanssa teimme lisäksi pyöräretkiä maakunnassa.
Kesäisin olin töissä Rauma-Repolassa tai Riisla Oy:n rautavarastolla. Siellä opettelin ajamaan kuorma-autoa. Työkaverini "banaani" ei osannut peruuttaa ja minun oli "pakko" auttaa, vaikka olin vasta 16-vuotias.
Tyrvääläinen taiteilija Kaarlo Kari on ikuistanut - mielestäni Rauman sataman - tuntemattomaksi "satama-aiheeksi" nimetyssä teoksessaan. Oikealla saman taiteilijan työ Vanhan Rauman ytimestä.
Tätä laivaa rakennettaessa tarvittiin lyseolaisiakin poikia putsaamaan hiekanpölyisiä ponttooneja ja kaksoispohjalokeroita. Siellä minäkin möyrin yhden kesän. Hitsaamista en saanut harrastaa, vaikka niin mielelläni olisin taitojani esitellyt. Sepän poika kun olin.
Vesille laskettaessa Sylvi Kekkonen ei saanut pulloa rikki, eikä laiva ei ensin millään lähtenyt liukuun.
