Evankelistapostia
Tässä jämäkkää tekstiä polttavasta asiasta "avioliittoon vihkiminen".
Omasta mielestäni - (Upi) - meidän tulee nyt selkeästi erottaa avioliitto-käsitteelle sen raamatullisesta pohjasta lähtevä sisältöarvo ja toisaalta löysä ja aviohirsipuuliitto, joka voi olla mitä tahansa.
Mikä ohjaa kirkon päätöstä vihkimisoikeuskysymyksessä?
Kirkolliskokoukselle on osoitettu aloite. Toteutuessaan se muuttaisi kirkon raamatun sanaan perustuvaa avioliittokäsitystä laajentumaan niin, että se koskisi myös samaa sukupuolta olevia pareja. Jokainen raamattua tunteva tietää, mitä Jumala on mieltä kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen seksisuhteesta. Siitä puhutaan hyvin selkeästi sekä vanhassa että uudessa testamentissa. Miksi kirkossa ei puhuta näistä raamatunpaikoista enempää? Lähinnä olen kokenut vaikenemista ja hyssyttelyä. Onneksi kirkkoherramme Jukka Salo on julkisesti todennut, ettei kirkollisesta vihkimisestä tule luopua. Piispainkokous on päättänyt tutkia asiaa. Tutkimuksessa tullaan selvittämään vihkimisoikeuden vaikutuksia edelleen, jotta kirkolliskokouksella olisi enemmän tietoa päätöksensä perustaksi.
Tutkijana ymmärrän tutkimustiedon merkityksen ja asioiden selvittelyn. On tärkeää tutkia tätäkin asiaa, mutta asetan kyseenalaiseksi sen, voiko se olla päätöksenteon perustana kristillisen uskonkäsityksen rinnalla? Onko niin, että kirkko pelkää menettävänsä jäseniään, ja sen kautta verovarojaan, jos se rohkeasti pitäytyy raamatun avioliittokäsityksessä?
Evankelisluterilainen kirkko perustuu raamatun sanaan ja Jeesuksen lähetyskäskyyn sielujen pelastumiseksi. Raamatussa sanotaan, ettei raamatun teksteihin tule mitään lisätä, eikä siitä tule mitään pois ottaa. Ruotsissa painetaan jo sellaisia raamattuja, joissa ei ole esimerkiksi kaikkia vanhan testamentin kirjoja. Sitä on perusteltu sillä, etteivät ihmiset jaksa lukea näitä tekstejä. Otammeko mallia joistakin pohjoismaista liittyen tähän samaa sukupuolta olevien vihkimiseen, ja jatkossa raamattujen tekstien poistamiseen? Mihin päätöksemme oikeasti perustuvat kirkkomme sisällä?
Kirkon työntekijöiden ja päättäjien tulisi uskaltaa olla rohkeasti suolana ja valona, pitää esillä sitä, mikä on raamatun sananmukaista ja mikä ei. Kirkon tehtävä on johdattaa ihmisiä pelastuksen tielle, Jumalan armoon ja rakkauteen syntiemme anteeksi antamisessa Jeesuksen ristintyön tähden. Siksi kirkko on olemassa.
Satu Mäkinen FT
Kirkkovaltuuston ja alueneuvoston jäsen
Seinäjoki
Tutkijana ymmärrän tutkimustiedon merkityksen ja asioiden selvittelyn. On tärkeää tutkia tätäkin asiaa, mutta asetan kyseenalaiseksi sen, voiko se olla päätöksenteon perustana kristillisen uskonkäsityksen rinnalla? Onko niin, että kirkko pelkää menettävänsä jäseniään, ja sen kautta verovarojaan, jos se rohkeasti pitäytyy raamatun avioliittokäsityksessä?
Evankelisluterilainen kirkko perustuu raamatun sanaan ja Jeesuksen lähetyskäskyyn sielujen pelastumiseksi. Raamatussa sanotaan, ettei raamatun teksteihin tule mitään lisätä, eikä siitä tule mitään pois ottaa. Ruotsissa painetaan jo sellaisia raamattuja, joissa ei ole esimerkiksi kaikkia vanhan testamentin kirjoja. Sitä on perusteltu sillä, etteivät ihmiset jaksa lukea näitä tekstejä. Otammeko mallia joistakin pohjoismaista liittyen tähän samaa sukupuolta olevien vihkimiseen, ja jatkossa raamattujen tekstien poistamiseen? Mihin päätöksemme oikeasti perustuvat kirkkomme sisällä?
Kirkon työntekijöiden ja päättäjien tulisi uskaltaa olla rohkeasti suolana ja valona, pitää esillä sitä, mikä on raamatun sananmukaista ja mikä ei. Kirkon tehtävä on johdattaa ihmisiä pelastuksen tielle, Jumalan armoon ja rakkauteen syntiemme anteeksi antamisessa Jeesuksen ristintyön tähden. Siksi kirkko on olemassa.
Satu Mäkinen FT
Kirkkovaltuuston ja alueneuvoston jäsen
Seinäjoki
Avioon mennään suvun ja Jumalan silmien edessä. Näin on tehty tuhansia vuosia. Herran siunaus on kantava voima läpi maailman myrskyjen. Elämä on kokonaisuus syntymästä kuolemaan ja ylösnousemuksen kautta iankaikkiseen elämään.
