Purpurinuotisto

Puhallinorkesterin partituurikirjat löytyivät myös Harsulta. Junnon tytär, varanotaari Lea Saaristo (s.1910 k. 1994), oli toimittanut yhden purpurimusiikkia sisältäneen nuotistokirjan Kiikosten Purpurijuhlien suunnittelijoille. Tämä oli kuulemma tosi tarpeen. Olihan tieto satakuntalaisesta hääperinnemusiikista unohtunut - nuoteista puhumattakaan. Partituurikirjat sisältävät paljon muutakin ohjelmistoa.

Karkun Suojeluskunnan puhallinorkesteri

Harsun yllätyksiin kuuluumyös puhallinorkesterin partituurikirjat. Niitä on pari kateissa. Melodiat on annettu lainaksi Kiikoisten Purpuritoimikunnalle, sillä täkäläistä purpurimateriaalia ei siinä vaiheessa nuotinnoksina tunnettu. Birgit Jaakola "Kiikoisten purpurikirja, 1996".
Pari kirjaa on kuulopuheiden mukaan joillakin karkkulaisilla perheillä, joiden esi-isät soittivat ko. orkesterissa. Haluaisin niistä kopiot, jotta kokonaisuus saataisiin talteen ja yhteen paikkaan. (soita Upi 050-3216521)
Näillä on myös kansatieteellisesti huomattava merkitys. Katso lisää Karkkunetistä!
Varhaisin tieto Karkun puhallinorkesteriin eli Karkun Torvisoittokuntaan liittyy Harsulta löydettyyn Viipurissa pidettyjen Soitto- ja laulujuhlien Torvisävelmien Partituuri=Kokoelmaan III. Partituuri on painettu Viipurissa 1889.
Katso kuva! .
Kun Karkun Suojeluskunta oli perustettu Roope Aunion aloitteesta 1917, sen toimintaan ilmeisesti sulautettiin Karkun torvisoittokunta. Orkesteria alkoi johtaa Karkun kanttori Kaarlo Bähr.

Karkun Suojeluskunnan orkesteri

Tämä Aatto Elomaan kuva-arkiston löytö oli iloinen yllätys! Kuva on 1920-luvulta.

Puhallinorkesterin partituurikirjan ote

Tämä Francaise Karkusta lienee melkoinen harvinaisuus. Löytäisimmepä vielä loputkin nuottikirjat orkesterin eri instrumenteille!

Torvisoittokunnan ilmoitus 1893

Tämä Karkun Torvisoittokunnan ilmoitus Aamulehdessä torstaina 21.12.1893 on mukava palanen karkkulaista musiikkielämää kohta 130 vuotta sitten.

Karkun torvisoittokunnan historiaa

1800-luvun lopulla on Karkussa toiminut puhallinorkesteri, jonka nimi oli Karkun torvisoittokunta. Varhaisimmat tiedot siitä on kirjattu Harsulla säilyneeseen orkesteripartituuriin vuodelta 1889. Se on painettu Kansanvalistusseuran Soitto- ja Laulujuhlia varten Viipurissa 1889. lukee ”torvisoittokunnan oma”. Teoksessa on 11 puhallinseitsikolle sovitettua teosta.
Itse juhlat pidettiin ja Karkun Torvisoittokunta oli ilmoittautuneiden joukossa kuuden soittajan voimin. Tämä tieto on useissa päivälehdissä. Karkun Torvisoittokunta on siis perustettu viimeistään vuonna 1889. Aamulehdessä oli vuonna 1893 ilmoitus Torvisoittokunnan iltahuveista Karkussa ”nuottien hankkimiseksi soittokunnalle”.

Harsulla on säilynyt myös torviseitsikon partituurikirjoja, jotka on kirjoitettu stemmoittain eri instrumenteille. Yksi niistä annettiin Kiikoisiin malliksi ”purpuri-perinteen” alkua luotaessa. Lea Saaristo Harsulta on luovuttanut sen lainaksi, mutta sitä ei vielä ole saatu takaisin. Harsulla on vielä kaksi kirjaa: ensimmäinen ”B Corenet”. Siinä on myös sisällysluettelo, jonka mukaan ohjelmistoon on kuulunut 44 kappaletta (8 Valssi, 10 Polka, 7 Polkamazurka, 1 Dal Polska, 3 Frangeisa (yksi Karkusta ja yksi Mouhijärveltä), 1 Cvatrilli, 1 Purpuri sekä erilaisia marsseja 13 kpl). toinen ”Altt Horn”. Mukana on myös irrallinen nuottipaperi, jossa lukee ”Järvinen Viktor Tampere, Etelä Pirkkala Naistenmatkan kylä, syntynyt Lapualla, on nykyään Karkussa. Lisäksi on seuraavat nimet: ”Kuusisto, Setälä, Takala, Hakala, Honkala, jonka nimen jälkeen lukee ” Janakkala, Pirkkala Olkkala, Kaspiala, Vailkiala Jonssinen _ Karkku.” Näitä partituurikirjoja on siis jäänyt soittajille, mutta koska Harsulla oli ainakin kolme kirjaa, on harsulaisten itse täytynyt myös olla soittajien joukossa. Ei ole ollenkaan mahdoton ajatus, että J.J.Solenius olisi toiminut soittokunnan ensimmäisenä johtajana. Palvialan Harsun isäntä, maakauppias ja kirkkoväärti Juho Jaakob Solenius oli lahjakas ja monipuolinen musiikkimies. Hänellä sanotaan olleen ”absoluuttinen musiikkikorva”. Hän kirjoitti käsin nuotillisen virsikirjan itseään varten, jotta saattoi paremmin hoitaa Karkun seurakunnassa ”edeltäveisaajan” tehtävää. Häneltä on jäänyt myös itsetehty viulu muistoksi jälkipolville. Se muistitieto, että torvisoittokunta olisi ollut Karkun VPK:n soittokunta saa vahvistusta siitä, että Solenius oli kunnan ensimmäinen Palo-apuasiamies jo 1860-luvulla.