Kajakkivaellus oli ihanaakin ihanampaa

Tamperelainen kajakkiharrastajaryhmä kokeili Sastamalan kirkkovaellusta heinäkuun helteisenä lauantaina. Tämä ei tähän jää sanoi Sauli päättäväisenä. Oli sen verran upea kokemus.

Vaellukselle lähdettiin rohkeasti

Heti alussa oli selvää, että melotaanTyrvään kirkolle ja takaisin. Matkalla tutustutaan Papinsaareen , Kuivaluotoon, Sastamalan kirkkoon ja Pyhän Olavin kirkkoon Kallialan kansallisamaisemassa.
Eväiksi ei otettu muuta kun aimo annos vettä ja tärkeät proteiinit sekä Harsun majatalosta Pakarin leivinuunin maheat tuoksut sekä Upin historiallinen ja luontoa ylistävä tietopaketti.

Hannele oli ensimmäisenä valmis lähtöön

Sastamalan kirkossa soi musiikki

Sastamalan kirkko oli kuin elämysten taivas. Musiikkia ja juhlatunnelmaa, iloa ja riemua.

Lähtiessä Lammassaaren rannanpuolta huomattiin kivet ja karit todella vaikeiksi. Siis painavin vene sai kiertää.

Muut vielä rannalla pakersi

Pyhä Olavi oli kansan valtaama

Matkaajia, auringonpalvojia, uimareita, veneilijöitä. Uh mikä vilske.

Mutta kirkkotarhaan kuljettiin aidosti pyhiinvaeltajien hyvää tapaa noudattaen, eli portin kautta, Ja oi se auki oli meillekin!
Kirkkoa kierrettäessä tuli ihmisen elämästä kuulluksi joku raadollinenkin puoli. Onhan siellä se tyrvääläisten pomppukivikin ihmeteltävänä.

Ensivaikutelma oli kuin filmifestivaaleille saapuisi, mutta nopeasti olimme Pyhän Olvin kirkon lumoissa.

Puoliksi palanut puinen portti puhutteli monin tavoin. Auki se oli meillekin.

Huh huh - ensin Vammaskosken sillan alta ja - siinä se on! Tyrvään komia paritorninen kirkko!